Miltä näyttää esteetön maailma 2030-luvulla?
Tänään rakennetaan ympäristöä, joka määrittää mahdollisuudet esteettömään elämään vuosikymmeniksi eteenpäin. Kymmenen vuotta sitten Ympäristöministeriö linjasi, että vuoteen 2030 mennessä pitää Suomeen saada miljoona uutta esteetöntä asuntoa. Erinäisiä toimenpiteitä on tehty tavoitteen saavuttamiseksi ja esteettömistä asunnoista on keskusteltu vaihtelevaan sävyyn vuosien aikana. Keskustelu esteettömästä rakentamisesta asuinrakentamisen ulkopuolella on kuitenkin asumiseen verrattuna loistanut poissaolollaan. Pitäisikö miljoonan esteettömän asunnon asukkaiden pysyä lähtökohtaisesti kotonaan? Mitä palveluita näiden esteettömyystarpeita omaavien henkilöiden pitäisi päästä kuluttamaan oman kotinsa ulkopuolella 30-luvulla?
Kaikki palvelut ja rakennettu ympäristö pitäisivät lähtökohtaisesti olla esteettömästi käytettävissä. Esteettömyys hyödyttää kaikkia, mutta on välttämättömyys osalle. Meistä jokaiselle voi tulla väliaikaisia tai pysyviä esteettömyystarpeita iästä riippumatta missä vain elämän vaiheissa. Siksi on absurdia, ettei esteettömyyttä mietitä kokonaisvaltaisesti eri käyttäjien näkökulmasta jokaisessa rakennushankkeessa luonnollisena osana suunnittelua. Esteettömyys nähdään tällä hetkellä lähinnä julkisiin palveluihin liittyvänä velvoitteena. Mutta eikö esteettömyys ole aivan yhtä tärkeää yksityisissä tiloissa, kuten työympäristöissä, viihdekeskuksissa ja liikuntatiloissa?
Esteettömyyden huomioiminen jo rakennushankkeen alkuvaiheen suunnittelusta lähtien ei nosta hankekustannuksia lähtökohtaisesti, jos se on sisäänrakennettu mukaan kaikkien hankkeeseen osallistuvien suunnittelijoiden työtehtäviin alusta lähtien. Esteettömyys aiheuttaa pikemminkin turhia lisäkustannuksia ja päänvaivaa siinä vaiheessa, kun sen huomioiminen jätetään liian myöhäiseen hetkeen. Koska esteettömyystarpeet kuluttajien keskuudessa lisääntyvät vuosi vuodelta, investoinnit esteettömyyteen tulisi nähdä vahvemmin kilpailuetua kasvattavana tekijänä, kuin hankkeen loppuvaiheessa lisättävänä hyväntekeväisyyspisteinä.
Vaikka lainsäädännön mukainen esteettömyys on välttämätön lähtökohta rakentamisessa, se ei takaa kokonaisvaltaista yhdenvertaista käyttökokemusta valmiissa rakennetussa ympäristössä loppukäyttäjille. Rakennushankkeen kaikkien osapuolten on alusta alkaen päätettävä yhteistyön tekemisestä esteettömyyden toteutumisen eteen. Jos heti hankkeen aluksi ei yhdessä sovita tavoitteita esteettömyyden toteuttamiseksi, lopputulos voi olla mitä vain.
Esimerkiksi uusi monitoimiareena voidaan rakentaa siten, että pyörätuolia käyttävät asiakkaat keskitetään yhteen katsomonosaan avustajien kanssa tai induktiosilmukka on käytössä vain yhdessä lippuluokassa. Tällainen toteutus saattaa mennä tarkastuksista läpi ja tämä on ollut valitettavan yleinen tapa toteuttaa esteetön katsomokokemus menneinä vuosikymmeninä. Toteutus on vanhanaikainen, yhdenvertaisen palvelukokemuksen vastainen ja jättää maksavalle asiakkaalle kuvan, ettei häntä ole otettu tosissaan kuluttajana. Mutta ennen kaikkea se ei ole 2030-luvun ratkaisu. Emme saa käyttää eilisen mallia tulevaisuuden luomisessa. Ja tämä koskee kaikkea rakentamista julkisista sairaaloista yksityisiin viihdekeskuksiin. Meidän ei tarvitse odottaa muutoksia esteettömyysdirektiiviin rakentaaksemme toimivia esteettömiä ympäristöjä.
Kokonaisvaltainen esteettömyyden huomioiminen rakennetun ympäristön suunnittelussa lähtee käyttäjän esteettömyystarpeiden ymmärryksestä. Me autamme ottamaan esteettömyyden huomioon aikaa kestävällä ja kilpailuetua luovalla tavalla. Lue lisää referensseistämme esteettömyyden huomioimisesta rakennetussa ympäristössä täältä.