Ilman esteettömyyttä ei ole demokratiaa
Olin Varsinais-Suomessa ehdolla eduskuntaan vaikeavammaisena nuorena, koska haluan antaa jokaiselle vaiennetulle äänen. Esteettömyys ei ole vielä kaikissa puolueiden tapahtumissa universaali tapa, vaan todella tilannekohtaista. Jos kaikki eivät ole tervetulleita mukaan politiikkaan ominaisuuksistaan riippumatta esteellisten tilojen takia, puhutaan syrjinnästä ja estetään samalla demokratiaa toteutumasta, koska jokaisen ääntä ei kuulla vaikuttamiselimissä.
Kun olin ehdolla huomasin, että kampanjointi sähköpyörätuolin ja henkilökohtaisen avustajan kanssa tuo oman lisämausteensa. Kadulla lumipyryssä, loskassa ja räntäsateessa liikkuminen ei ole pyörätuolilla mitenkään helppoa. Kun jää jatkuvasti jumiin keskittyminen menee helposti eteenpäin pääsemiseen avustajan tuella, eikä vaaliesitteiden jakamiseen ja keskusteluun, mikä on usein toiveena kun menee katukampanjoimaan.
Varsinais-Suomi on iso alue ja vaikuttava kampanjointi edellyttää vierailua useissa kaupungeissa, minne ei mene esteetöntä julkista liikennettä. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että jouduin maksamaan itse itselleni invataksin, sillä kaupungin invataksikortilla pystyi liikkumaan ainoastaan muutamilla paikkakunnilla. On todella epätasa-arvoista, että osalle kampanjointi on kalliimpaa kuin toisille.
Vaalipaneeleissa huomasin, ettei tilojen tai lavojen esteettömyys ole mitenkään itsestäänselvää. Olen joutunut pitämään puheita yksin lavan edessä, ja minulle välitetty sidosryhmätilaisuuskutsu peruutettiin, kun pyysin esteettömyystietoja. Olen toisaalta myös iloinen siitä, että puolueessamme ei otettu ehdokkaiden tapahtumiin käyttöön tilaa, josta puuttui invavessa, vaikka sellainen oli tarjolla. Esteettömyyden edellytys oli annettu puolueemme puolelta kaikille ehdokkaille ohjeeksi, mikä on mielestäni tärkeä arvovalinta.
Ennakkoluulot vaikuttavat myös kampanjointiin ja ihmisten äänestyspäätöksiin. Kohtasin kadulla paljon ohi puhumista avustajalle, minua ei pidetty aina ehdokkaana, koskemattomuuttani rikottiin, koin halveksuvaa puhetta ja kysymykseni oli paljon helpompi väistää kun katsekontaktia pyörätuolista käsin on vaikeaa saada. Toisaalta sain myös paljon hyviä kohtaamisia, keskusteluja sekä kannustusta. Aion jatkossakin tehdä töitä sen eteen, että jokaista kuullaan tässä yhteiskunnassa.
Selinä Nera
Turun vammaisneuvoston vpj
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja
