Kunnan tilat ovat lainmukaisia, miksi esteettömyydestä valitetaan silti?
Esteettömyyden lakisääteinen perustaso ei takaa, että tilat toimivat kaikille, vaikka moni olettaa niin. Monelle tieto tulee yllätyksenä, kun palautetta alkaa tulla.
Suomalaiset kunnat ovat hoitaneet esteettömyyden perusasiat keskimäärin hyvin. Rampit ovat paikoillaan, hissit toimivat, oviaukot ovat riittävän leveitä. Silti kunnat saavat jatkuvasti palautetta toimimattomista tiloista: vammaisneuvostot nostavat samoja puutteita esiin vuosi toisensa jälkeen, ja asukkailta tulee viestejä, jotka kertovat hankalasta arjesta.
Mistä epäsuhta oikein johtuu? Lainmukaisten esteettömyysvaatimusten täyttäminen ja todellinen esteettömyys eivät todellisuudessa ole sama asia.
Lainmukainenkin tila voi sulkea ihmisiä ulos
Esteettömyysasetus ja muut esteettömyyttä sivuavat määräykset asettavat tiloille minimitason. Ne siis varmistavat, että sisäänkäynti on esteetön ja wc-tila riittävän tilava. Mutta ne eivät säätele esimerkiksi kalustusta, opastusta, esteettömiä korkeuksia, asioiden sijoittelua tai sellaisia pieniä suuria asioita, joilla on valtava merkitys käytännön toimivuuden kannalta.
Käytännössä kunta voi täyttää kaikki lakisääteiset velvoitteensa ja tarjota silti sellaisia tiloja ja käyttökokemuksia, jota osa asukkaista ei pysty hyödyntämään. Ongelma ei näy tarkastuspöytäkirjassa vaan tyhjinä tuoleina ja pienempänä kävijävirtana.
Negatiivinen palaute tulee aina esiin, tavalla tai toisella
Kuntien tarjoamien palveluiden käyttäjistä merkittävä osa on ihmisiä, joille esteettömyys ratkaisee sen, tulevatko he paikalle: eläkeläisiä, lastenvaunujen kanssa liikkuvia perheitä, liikuntarajoitteisia kuntalaisia. Väestön ikääntyessä eläkeläisten osuus kasvaa joka vuosi, ja iän myötä kasvaa todennäköisyys erilaisille rajoitteille esimerkiksi liikkumiseen, näkemiseen ja kuulemiseen liittyen.
Kun tila ei toimi toivotunlaisesti, tämä kasvava joukko asukkaita ei välttämättä valita vaan jättää kokonaan tulematta. Kunta ei saa valitusta, jonka se voisi käsitellä. Sen sijaan käyttöasteet pienenevät hiljalleen, teatterisalit jäävät täyttymättä ja palvelut vajaakäytölle.
Ja kun palaute lopulta tulee, se tulee yhä useammin julkisesti: vammaisneuvoston lausuntona, valtuustokysymyksenä tai somessa nousevana kohuna. Silloin palautteeseen vastaaminen ja tilanteen korjaaminen on kalliimpaa ja näkyvämpää kuin mitä ennakointi olisi koskaan ollut.
Espoon kaupunki päätti toimia toisin
Espoon kaupungissa linjattiin, ettei lakisääteinen perustaso riitä sen tiloille.
Espoon kulttuuritaloissa järjestettävissä yleisötilaisuuksissa ja -tapahtumissa vierailee vuosittain yli puoli miljoonaa asiakasta ja palvelut ovat suunnattu kaikille kuntalaisille. Kaupunki halusi tietää, mikä kulttuuritilojen esteettömyyden todellinen – ei pelkästään lakisääteinen – taso on, ja miten sitä voi systemaattisesti parantaa.
Espoo otti käyttöön Riesan kehittämän Esteettömyysindeksin, joka arvioi tilan esteettömyyden asteikolla 0–100 osa-alueittain. Se tekee esteettömyyden kehittämisestä vertailukelpoista, priorisoitavaa ja jatkokehitettävää. Päättäjä näkee yhdellä silmäyksellä, missä on eniten parannettavaa, ja voi kohdentaa resurssit sinne.
“Kun panostamme esteettömyyteen, huomioimme kaikki tasavertaisesti ja viestimme toiminnassamme siitä, että jokainen nykyinen ja tuleva asiakkaamme voi omasta tilanteestaan riippumatta osallistua ja käyttää yhdenvertaisesti tarjoamiamme palveluita mahdollisimman matalalla kynnyksellä”, kertoo Espoon kulttuurikeskuksen tuotantopäällikkö Tero Kaakkunen.
Espoo on aloittanut kulttuuritiloistaan, mutta tavoite on laajempi. Espoon kaupungissa esteettömyyden näkökulmasta tärkeitä kohteita ovat kaikille kuntalaisille suunnitellut julkiset rakennukset sekä erityisesti vammaisille ja vanhuksille tarkoitetut palvelutilat, joissa pyritään huomioimaan asiakkaiden erityistarpeet mahdollisimman hyvin. Kun yksi toimiala näyttää, miten dataohjattu esteettömyyden kehittäminen toimii, kynnys lähteä mukaan laskee myös toivottavasti muilla toimialoilla. Päiväkodit, koulut, liikuntapaikat ja kirjastot hyötyisivät samasta lähestymistavasta
Mitä muut kunnat voivat oppia Espoolta?
Espoo on yksi Suomen suurimmista kaupungeista ja sillä on resursseja, joita pienemmillä kunnilla ei ole. Perusongelma on kuitenkin sama kaikkialla: pelkkä lainmukaisuus ei kerro, toimivatko tilat oikeasti kaikille asukkaille.
Kuntalaiskäytössä olevien tilojen lisäksi esteettömyys on tärkeää myös tulevien rakennushankkeiden osalta, joissa esteettömyyteen voidaan vaikuttaa mahdollisimman hyvin jo suunnitteluvaiheessa ennakkoon.
Jos omassa kunnassasi on tehty esteettömyyskartoitus viisi vuotta sitten ja sen jälkeen asia ei ole ollut sen kummemmin esillä, kannattaa kysyä: tiedämmekö, mikä tilanne on nyt? Tiedämmekö, mitä korjata ensin? Entäpä kokonaan uudet rakennukset – miten huomioimme esteettömyyden niissä hyvissä ajoin?
Selvitä esteettömyyden nykytila kustannustehokkaasti
Esteettömyysindeksi on Riesan kehittämä kiinteähintainen ja helppokäyttöinen palvelu, jolla arvioit tilasi esteettömyyden asteikolla ja saat konkreettiset kehitysehdotukset. Lue lisää →
