Esteettömyyspuutteet kustantavat jälkikorjauksina jopa kymmeniä tuhansia euroja

Eräässä kunnassa peruskorjattiin julkinen palvelurakennus, jonka esteettömyyttä arvioitiin hankkeen loppuvaiheessa. Katselmuksessa tunnistettiin kymmeniä puutteita, joiden hinnaksi arvioitiin useita kymmeniä tuhansia euroja. Samat asiat olisi voitu toteuttaa sujuvasti ja edullisemmin osana alkuperäistä suunnittelua ja urakkaa.

Tilanne ei valitettavasti ole poikkeus: kun esteettömyys huomioidaan vasta jälkikäteen, se tarkoittaa lisäkustannuksia, lisätyötä ja usein heikompia lopputuloksia. Kun vaatimukset määritellään ja ratkaisut kilpailutetaan jo hankkeen aikana, säästetään sekä rahaa että vaivaa. Lisäksi varmistetaan, että tilat toimivat kaikille käyttäjille alusta alkaen.

Miksi esteettömyyttä joudutaan usein parantelemaan kalliina jälkikorjauksina?

Rakentamista ohjaa laki, mutta lain minimit kertovat esteettömyydestä niukasti. Arkkitehdit ja suunnittelijat tekevät työtä tiiminä, mutta esteettömyysosaaminen on harvoin vahvaa. Esteettömyyskonsultointia ei ole vakiinnutettu osaksi suunnitteluprosessia, vaan tyypillinen käytäntö on kutsua vammaisneuvosto arvioimaan rakennusta sen valmistuttua.

Virheet ja puutteet eivät useinkaan johdu huolimattomuudesta, vaan siitä, ettei kukaan suunnittelutiimissä omista esteettömyyttä tai ole sen asiantuntija. Silloin esteettömyys joutuu väliinputoajan rooliin muiden vastuiden ohella.

Tuloksena syntyy tiloja, joiden “esteettömässä” vessassa ei mahdukaan kääntymään, käytävillä on turhia kynnyksiä ja hissinapit apuvälineen käyttäjien ulottumattomissa tai opastus puutteellinen.

Mitkä ovat tyypillisiä jälkikorjauskohteita, ja mitä korjaus maksaa?

Yleisimmät jälkikorjattavat kohteet kunnallisissa rakennuksissa liittyvät usein sisäänkäynteihin, rakennuksessa kulkuun sekä wc-tiloihin. Tyypillisiä esimerkkejä:

• Ovet: painikkeiden sijoittelu, liian raskaat ovet, automaattiovenavaajat puuttuvat
• WC-tilat: puuttuvat tukikahvat, väärät korkeudet, liian pienet kääntymistilat
• Induktiosilmukat: puuttuu kokonaan, vaikka on lakisääteinen vaatimus kokoontumis- ja yleisöpalvelutiloissa

Pahimmillaan muutosten teko jälkikäteen maksaa tuhansia euroja. Konkreettinen esimerkki kustannuksista kentältä: Jälkiasennettava porrashissi rakennusvaiheessa suunnitellun hissin sijaan maksoi 8 000 €. Jos sama porrashissi olisi toteutettu alun perinkin, sen kustannus olisi ollut vain noin 3 000 €. Toinen hyvä esimerkki on ovenavaajien puute; jälkiasennettuina ne maksavat moninkertaisesti “todelliseen” hintaan verrattuna, jopa tuhansia euroja.

Kaikkia korjauksia ei tarvitse pelätä hinnan vuoksi. Joskus korjattavat asiat ovat sellaisia, jotka kustantavat lähinnä hieman aikaa ja viitseliäisyyttä; esimerkiksi roskakorit saattavat olla ajattelemattomasti hissinappien eteen sijoiteltuna. Lähes aina yhdestä kohteesta löytyy kuitenkin useampia korjaustarpeita, ja kun ne lasketaan yhteen, summasta muodostuu nopeasti merkittävä.

Miksi haaste on kunnille ja kaupungeille erityisen suuri?

Kuntien rakennuksissa käyttäjäkirjo on laajin mahdollinen: lapset, ikääntyvät, liikuntarajoitteiset, aistivammaiset tarvitsevat kaikki julkisia palveluita. Suomessa on noin 250 000 vammaista henkilöä ja yli 1,6 miljoonaa eläkeläistä. Kun tähän lisätään tilapäisesti toimintarajoitteiset (esimerkiksi loukkaantuneet) sekä vaikkapa lastenvaunujen kanssa liikkuvat, esteettömyys koskettaa valtaosaa kuntalaisista ainakin jossain elämänvaiheessa.

Tämä tarkoittaa, että suuri osa kunnan palvelujen käytöstä kohdistuu ryhmiin, joiden asiointi vaikeutuu tai estyy, jos tilat eivät ole esteettömiä. Kyse ei siis ole marginaalista vaan keskeisestä, joskin moninaisesta käyttäjäkunnasta.

Esteettömyyden puutteet näkyvät suoraan alhaisempana käyttöasteena, palvelujen tehottomana hyödyntämisenä sekä kasvavina korjaus- ja muutostöiden kustannuksina. Lisäksi ne heikentävät yhdenvertaisuuden toteutumista.

Samaan aikaan kuntien palveluja käyttävät asukkaat ovat keskimäärin valveutuneita palveluiden käyttäjiä. Esteettömyyshaasteet tulevatkin ennemmin tai myöhemmin esiin, parhaassa tapauksessa suorana palautteena, pahimmassa tapauksessa esimerkiksi perinteisen tai sosiaalisen median kohuina.

Esteettömyyden arvioinnin ei tarvitse olla työlästä

Helpoin ja kustannustehokkain tapa tunnistaa esteettömyyden kehityskohteet ennen kuin ne muuttuvat kymppitonnien jälkikorjauslaskuiksi on esteettömyysindeksointi. Se voidaan tehdä:

• Ennen peruskorjausta, jolloin isoimmat puutteet huomataan ja korjataan jo suunnitteluvaiheessa
• Peruskorjauksen aikana hyödyntämällä esteettömyyskonsulttia
• Koska tahansa. Milloin vain voidaan tunnistaa tilojen ja rakennusten pienet, kustannustehokkaat parannukset sekä tehdä kattavampi suunnitelma esteettömyyden jatkuvaan kehittämiseen ja johtamiseen

Rakennushankkeen budjetit ja aikataulut ovat usein tiukkoja ja esteettömyys toteutetaan lain vaatimalla minimitasolla. Mutta projektin valmistuttua ilmenevät esteettömyyshaasteet eivät katso kukkaroon. Ja jos virheet ehtivät julkiseen levitykseen esimerkiksi somessa ennen korjauksia, kustannukset voivat olla haasteista pienimpiä.

Haluatko tietää, missä kunnossa omat tilasi ovat ennen seuraavaa peruskorjausta, tai muuten vaan? Tutustu Esteettömyysindeksiin →